Täyttä vauhtia ei minnekään

Vaasan Sportin kaudella 2014-15 alkanutta Liiga-taivalta on nyt 3 ½ kautta takana. Koko tämä aika on mennyt Tomek Valtosen komennossa, mikä on Liigassa suhteellisen pitkä aika valmentajalle samassa seurassa. Kun sama valmentaja on johtanut joukkuettaan niinkin pitkän ajanjakson, on perusteltua kysyä millä perusteella hän on saanut niin vankan luottamuksen seurajohdolta. Ovatko tulokset parantuneet? Onko pelissä havaittavissa selvää kehitystä? Nauttiiko hän pelaajien varauksetonta luottamusta? Kaikkiin näihin kysymyksiin vastaus on valitettavasti ei, lukuun ottamatta viimeistä joidenkin pelaajien kohdalla ja siihenkin liittyy ongelma.

 

Ensimmäisellä haastavalla liigakaudellaan Sport saavutti 1,00 pistettä ottelua kohden. Seuraavalla kaudella oli havaittavissa selvää kehitystä. Sekä seuraorganisaatio, valmennus että pelaajat olivat huomattavasti paremmin valmistautuneita kauteen. Pisteitä runkosarjassa tuli 1,38 keskiarvolla, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Pleijareihin joukkue ei kuitenkaan ollut vielä valmis ja TPS lähettikin Sportin laulukuoroon ongelmitta ensimmäisellä kierroksella.

 

Kauteen 2016-17  Sport lähti suurin odotuksin, mutta tuloksena olikin täydellinen pannukakku joukkueen jäätyä 14 sijalle (toiseksi viimeinen) huonolla 1,15 pistekeskiarvolla. Osasyy tähän oli toki Sporttia syksyllä kohdannut valtava loukkaantumissuma, joka iski etenkin joukkueen avainpelaajiin, mutta ei peli parantunut heidän palatessakaan.

 

Kauteen 2017-18 lähdettiin uudistuneella joukkueella, jossa oli enemmän kiekollista osaamista ja valmennukseenkin haettiin enemmän kiekollisen pelin opettamisen osaamista. Uusi kiekollisempi pelitapa näytti lupaavalta harjoituskaudella, mutta mureni pikkuhiljaa runkosarjassa ja siitä luovuttiinkin pian ja palattiin aiemmilta kausilta tuttuun tsemppi- ja taistelulätkään. Tällä tavalla ei voiteta otteluita Liigassa. Pistepussi onkin karttunut tällä kaudella surkealla 1,04 ottelukeskiarvolla. Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, että KooKoo liittyi sarjaan kaudella 2015-16 ja Jukurit kaudella 2016-17. Edellä mainitut joukkueet ovat enimmäkseen majailleet sarjan häntäpäässä, joten pisteiden kartuttaminen olisi itse asiassa pitänyt olla helpompaa kaudesta 2015-16 lähtien. Sport on siis, pelillisesti ja tuloksellisesti, taantunut ensimmäisen liigakauden tasolle.  Toki on hyvä huomauttaa, että heikko Blues poistui sarjasta kauden 2015-16 jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa, että Liigaan on liittynyt kaksi heikkoa joukkuetta samalla kun yksi heikko on poistunut. Pisteiden kerääminen pitäisi ehdottomasti olla helpompaa kuin ensimmäisellä kaudella, jolloin Blues muuten oli runkosarjassa viides.

 

Pelaajien keskuudessa Valtonen nauttii luottamusta, mutta se koskee vain tiettyjä pelaajia. Valtonen luottaa omiin luottopelaajiinsa erittäin paljon, vaikka heidän esityksensä eivät aina puoltaisi tätä. Toiset pelaajat taas eivät tunnu kovin helposti saavan näyttöpaikkoja ja Tomek saattaa välillä höykyttää aika voimakkaastikin pelaajia, joita hän ei arvosta.

 

 

Seura- ja urheilullisen johdon vastuu

 

Palataan hetkeksi taas alussa esittämäämme kysymykseen siitä miksi Tomek Valtonen, yhä huonommista tuloksista ja pelin kehityksen puutteesta huolimatta, näyttää nauttivan seurajohdon luottamusta. Ja tässä tullaankin potentiaalisesti vielä isomman ongelman ääreen…

 

Sportin seurajohto päätti syksyllä 2016, joukkueen pelatessa hyvää ajanjaksoa, palkita Valtonen ylipitkällä jatkosopimuksella. Ilman tätä isoa virhettä Tomek olisi luultavasti nyt helposti irtisanottavissa.

 

Sport pelasi kieltämättä hyvän ajanjakson syksyllä 2016, mutta silti Valtonen ei ollut niin kuuma nimi valmentajamarkkinoilla, että noin pitkä sopimus olisi ollut perusteltu. Tärkeä kysymys kuuluukin; Kuka on vastuussa Valtoselle syksyllä 2016 tehdystä jatkosopimuksesta? Jos vastuu tästä kuuluu Markus Jämsälle on hän syypää numero yksi Sportin kiperään tilanteeseen valmentajan sopimukseen liittyen. Kauden 2016-17 epäonnistumisen jälkeen Sportin valmennustiimiin haettiin uutta osaamista keväällä 2017. Haaviin tarttui valmentaja Markku Kyllönen, maalivahti- ja fysiikkavalmentaja Mikko Tolvanen, sekä Miko Malkamäki, jonka rooliksi tuli videovalmentaja ja joukkueenjohtaja. Näistä Malkamäki poistui jo lokakuussa, seuran jättäessä siitä tiedottamatta. Tässä herääkin mielenkiintoinen kysymys;  miksi edellisellä kaudella epäonnistunut Valtonen sai nähtävästi itse valita uuden valmennustiimin uudet jäsenet? Jos Valtonen saisi potkut, luultavaa on, että suurin osa muusta valmennustiimistäkin lähtee. Se laittaisi Sportin entistäkin ongelmallisempaan tilanteeseen, eikä se ihan halpaakaan varmaan olisi. Mikä on ylipäätään apuvalmentajiemme osaamisen taso? Muihin seuroihin nähden apuvalmentajamme ovat täysin noviiseja. Mikä on heidän roolinsa? Ovatko he vain todistamassa Valtosen selkeääkin selkeämpää roolia vastuuvalmentajana? Meidän mielestä apuvalmentajien rooli olisi sparrata Valtosta, jotta peli kehittyisi. Markku Kyllösen osaamisalueen piti olla pelaajien kehittäminen ja hänen piti hallita kiekollisemman pelitavan muokkaaminen. Onko tämmöisestä kehityksestä mitään viitteitä?

 

Edelleen tullaan saman kysymyksen ääreen. Kuka on vastuussa valmentajien palkkaamisesta? Jos Jämsällä on suurin vastuu asiassa, hänenkin rooliansa on syytä tarkastella kriittisesti. Jos taas Jämsän rooli on enemmän joukkueen rakentamisessa hänen voidaan katsoa onnistuneen kohtuullisesti.  Resursseihin nähden Sport on onnistunut saamaan jalkeille, ainakin paperilla, suhteellisen kilpailukykyisen joukkueen. Sen sijaan hankinnat kesken kauden ovat olleet pääosin epäonnistuneita.


Erittäin relevantti kysymys tässä yhteydessä on myös se millainen joukkue Sport haluaa olla? Onko Sportin urheilullinen ja taloudellinen johto missään vaiheessa istunut alas ja kysynyt itseltään mikä on pelillinen johtoajatus, kun palkataan valmentajia ja pelaajia? Ollaanko istuttu alas urheilullisen johdon, edustusjoukkueen valmentajien ja junioripäälliköiden ja –valmentajien kanssa ja päätetty millaista jääkiekkoa Sport haluaa pelata ja miten voidaan edesauttaa junioreiden pääsemistä edariin? Onko Sportin organisaatiossa edes urheilullista osaamista, jotka osaisivat analysoida sitä minne jääkiekon pelillinen evoluutio on menossa ja sen jälkeen tehdä valmentaja- pelaajahankinta- ja juniorikehitysratkaisut sen mukaan? Jos ei ole, olisiko valmentajien aseman lisäksi aika miettiä urheilullisenkin puolen vastuuhenkilöiden asemaa?

 

Sportin tämän hetkisessä tilanteessa talous on tietenkin rajoittavana tekijänä monessa asiassa. On kuitenkin edesvastuutonta laittaa urheilullisen puolen epäonnistumiset talouden syyksi. Sportin materiaali on aivan tarpeeksi hyvä kilpaillakseen ainakin säälipleijaripaikasta. Puheet siitä, että kuulumme Mestikseen ovat myöskin vastuuttomia ja siirtävät huomion pois siitä faktasta, että urheilullinen puoli on tässä epäonnistunut eniten. Ymmärrämme totta kai, että näissä puheissa on jonkun verran politikointia ja että Sportille olisi ensiarvoisen tärkeää saada liigastandardit täyttävä halli. Taloudellinenkin puoli on epäilemättä haastava ja seurajohto ansaitseekin kiitokset siitä, että se alue on hoidettu suhteellisen hyvin viime vuosina pienillä resursseilla. Taloudelliset resurssit eivät kuitenkaan ole syy siihen, että Sport kyntää tällä hetkellä sarjassa.


Mitä tässä tilanteessa pitäisi sitten tehdä?


Kuten eilisestä protestista voi päätellä, emme usko siihen, että peli tulee kehittymään yhtään Tomek Valtosen alaisuudessa. Seurajohto on kieltämättä kaivanut itselleen kuopan tekemällä pitkän jatkosopimuksen Tomekin kanssa ja täyttämällä apuvalmentajien paikat hänen kavereillaan. Emme kuitenkaan millään usko, että seura joutuisi maksamaan palkkaa hänelle loppusopimuksen verran. Siksi hänen erottaminen ei ehkä olisi niin kallista kuin monet luulevat. Merkittävästä summasta varmaan kuitenkin puhutaan. On myös kallista pelata (puoli)tyhjille katsomoille loppukauden ajan. Sportin yleisömäärät ovat rajussa laskussa ja yhteistyökumppanina seura ei tällä hetkellä näyttäydy sponsoreille kovin myönteisessä valossa. Meidän mielestä Sportin urheilullisen uskottavuuden nimissä pitäisi saada TOMEK ULOS. Emme myöskään usko, että siitä välttämättä tulisi taloudellisesti kalliimpi ratkaisu kuin hänen pitäminen valmennusvastuussa olisi.

 

Tämän jälkeen Sportin johdon olisi syytä istua alas ja rauhassa pohtia seuraavaa siirtoa. Mikäli Markus Jämsän rooli valmentajien valinnoissa on ollut rajallinen, pitäisikö hänen saada enemmän vastuuta valmentajavalinnoista? Jos taas Jämsä on päävastuullinen edellisistä valmentajavalinnoista hänenkin roolia seurassa on syytä miettiä.

Kaikista tärkeimpänä; Sportin johdon (urheilullinen ja taloudellinen) pitäisi pohtia minkälainen joukkue Sport haluaa olla. Minne jääkiekon pelillinen evoluutio on menossa, mitkä valmentajat hallitsevat tämän trendin parhaiten ja palkata valmentaja sen mukaan. Sen jälkeen urheilullisen johdon, uuden valmennustiimiin ja junioriorganisaation pitäisi yhdessä päättää miten he pystyvät parhaiten tekemään yhteistyötä niin, että juniorijoukkueet tuottavat mahdollisimman hyviä pelaajia, joille on mahdollisimman helppoa siirtyä edustusjoukkueeseen ja omaksua sen pelitapa.

 

Sen sijaan, että menemme siteet silmillä täyttä vauhtia ei minnekään, voisimmeko edetä järkevästi rytmitetyin hyökkäyksin tasaisen varmaa vauhtia eteenpäin? Kaukalossa ja sen ulkopuolella.

 

 

Ultras 06

 

ps. huomenna kerromme kuinka aiomme tehostaa tavoitettamme.